Behind the Throne

Viimeaikaisten ihmisten älyllistä toimintaa ja asiantuntijuutta tarkastelevien tutkimusten mukaan asiantuntijuudesta on tullut sosiaalinen ilmiö. Perinteisemmin asiantuntijuutta on tarkasteltu yksilöpsykologian kannalta, jolloin ollaan keskitytty tutkimaan asiantuntijoiden mielensisäisiä prosesseja sekä tietorakenteiden ominaisuuksia. Nyt ollaan kuitenkin havahduttu ajattelemaan, että ihmisen älyllistä toimintaa ei voida erottaa sosiokulttuurisesta ympäristöstä. Tämän vuoksi on erittäin perusteltua ulottaa asiantuntijuuden tarkastelu sosiaalisiin ja kulttuurisiin näkökulmiin. [1][2]

Sosiokulttuurinen ympäristö korostuu hyvin voimakkaasti parapsykologiassa. Tiedeyhteisön asiantuntijat arvioivat esimerkiksi telepatian olemassa olon todennäköisyyksiä omassa sosiokulttuurisessa ympäristössään, jossa sosiaalinen paine, tiedeyhteisön vallitseva mielipide ja ennakkokäsitykset vaikuttavat mielensisäisiin prosesseihin. Tämä lopulta heijastuu lopullisiin parametreihin, joilla todennäköisyyttä telepatian olemassa oloon arvioidaan. Tämä ilmiö on havaittavissa esimerkiksi Moulton ja Kosslyn vuonna 2008 tekemässä telepatiatutkimuksessa, jossa he nostavat esille ainoastaan epäonnistuneita kokeita ja yrittävät verbaalisesti vakuuttaa lukijan siitä, että telepatia ei ole reaalimaailman ilmiö, riippumatta siitä millaisen tuloksen he saivat kokeestaan.[3][4] 

Asiaa voidaan havainnollistaa myös työkulttuurissa lainaten pätkää työpoliittisesta tutkimuksesta:

"Samalla uusi tulokas kyseenalaistaa yhteisön vanhoja tapoja ja vanhat työntekijät saavat mahdollisuuden muutokseen. Myöhemmin mm. Contu ja Willmot ovat kritisoineet Laven ja Wengerin puutteellista vallan esille tuomista oppimistilanteissa, koska uuden tulokkaan tuoma mahdollisuus erilaisiin näkökulmiin usein tukahdutetaan pysyvien rakenteiden ja vanhojen käytäntöjen alle." [5]

Tämä liittyy ns. ”periferial learning” –tulkintaan, jossa työyhteisön uusi jäsen sijoittuu ensin työyhteisön laitamille, ja opittuaan talon tavoille hänet hyväksytään täysivaltaiseksi jäseneksi. Tiedeyhteisössä opitaan talon tavoille vain mukailemalla valtayhteisön mielipiteitä tai muuten riski syrjäytyä vakavasti otettavien asiantuntijoiden kastista kasvaa merkittävästi. Tästä esimerkkinä vaikkapa Rupert Sheldrake, jonka erikoiset teoriat mm. eläinten kollektiivisesta älykkyydestä (telepatiasta) eivät ole saaneet yleistä kannatusta tiedemaailmassa. [6][7] Esimerkkinä vaikkapa lintu- tai kalaparvi, joka väistää vihollista ryhmänä niin nopeasti, että Sheldraken mukaan fyysinen hermoverkosto on aivan liian hidas reagoimaan pelkästään tarkkailemalla vieressä olevan lajitoverin liikkeitä. [8]

Vasta -90-luvulla on alettu kiinnittämään enemmän huomiota asiantuntijuuden sosiokulttuuriseen puoleen. Valitettavasti tällaiset sosiologiset tutkimukset ja niissä esitetyt seikat ovat vieläkin usein vain humanistien tai kasvatustieteisiin tutustuneiden ihmisten tiedostamia, jolloin tavallinen ihminen tai tutkija ei välttämättä tiedosta tai osaa tarkastella asiantuntijuutta sosiokulttuurisesta näkökulmasta.

Parapsykologiassa on täynnä asiantuntijoita, mutta ongelmana on se, että sama asiantuntija ei olekaan toiselle asiantuntija. Parapsykologiassa on asiantuntijoina sekä objektiivisesta ja tieteellisestä näkökulmasta lähestyviä tutkijoita että henkimaailmasta jatkuvasti viestejä kanavoivia kontaktihenkilöitä. Jo pelkästään uskonnollisuuden oleminen osana parapsykologian laajaa kenttää, aiheuttaa sosiaalisia konstruktioita objektiivisesta ja tieteellisestä näkökulmasta lähestyvälle yhteisölle. Konstruktiot vaikuttavat tiedonluomisprosesseihin ja lähestymistapaan ilmiöihin, jolloin vaikkapa telepatiaa sekä muita ilmiötä tarkastellaan yhä enemmän viitekehyksestä, jossa yhteys reaalimaailmaan saattaakin heikentyä itse sitä tiedostamatta. Tällainen asiantuntija ei välttämättä ole edes pseudoskeptikko, vaan omaa vain subjektiivisen lähestymistavan ilmiöön ilman, että hän tai muut sitä edes tiedostavat.

Parapsykologian kahtiajakautuminen aiheuttaa myös sen, että tieteellisestä näkökulmasta lähestyvät henkilöt perustelevat ”hörhömmälle” väestönosalle kantojaan omia näkemyksiään tukevilla asiantuntijoilla, mutta koska asiantuntijuus on sosiaalinen ilmiö, he eivät ymmärrä, että ”hörhömpi” väestönosa ei pidä näitä auktoriteetteja asiantuntijoina. Sama pätee myös toisin päin. ”Hörhöllä” tarkoitan tässä kontekstissa aivan normaalia tervettä ihmistä, joka uskoo vaikkapa osan ufohavainnoista selittyvän vieraan sivilisaation lentolaitteilla.

Yhdysvaltalaisessa Emoryn yliopistossa on hiljattain tehty tutkimus, jonka mukaan asiantuntijan neuvot kytkevät oman ajattelun pois päältä. Tutkimuksessa käytettiin muuttujana talousasioita, joten sen pitäisi soveltua ainakin riskinottoa sisältävään päätöksentekoon – miksei myös yleisesti tilanteeseen, jossa tulos on epävarma. Funktionaalista magneettikuvausta hyödyntäen saatiin selville, että päätöksentekoon osallistuvat alueet aivoissa kytkeytyivät pois päältä asiantuntijan neuvoja kuunnellessa ja aktivoituivat jälleen, kun neuvoja ei saatu. Jos asiantuntija on väärässä, niin luonnollisesti se kääntyy neuvoja vastaanottanutta vastaan. [9]

Toisen tutkimuksen mukaan Lontoon University Collegesta päätöksentekoon vaikuttaa viitekehys (ns. ”framing effect). Eli muotoillaanko vaihtoehdot kielteisessä vai myönteisessä muodossa. Kumpi antaa enemmän aihetta ”hörhöilyyn”: ”telepatiakokeet ovat antaneet positiivisia tuloksia telepatian puolesta” vai ”telepatiaa on tutkittu vuosikymmeniä eikä sitä vieläkään ole todistettu”? Tutkimuksessa selvisi, että epävarmoissa päätöksentekotilanteissa mantelitumake vilkastuu ja koehenkilöillä, joilla on serotoniinin takaisinottajageenistä kaksi lyhyttä muotoa, altistuivat helpommin viitekehysvaikutukselle. Serotoniinigeenin pidemmät versiot omaavilla koehenkilöillä mantelitumakkeen ja otsalohkojen aivokuoren välillä oli enemmän yhteistyötä päätöksenteon aikana. [10] Lienee siis kiistatonta, että tieteelliseen ja objektiiviseen tutkimukseenkin vaikuttavat erilaiset sosiaaliset viitekehykset ja jopa tutkijan omat geenit.

Pahoitteluni sekavasta artikkelin otsikosta. Kirjoitin tämän kuivaa asiatekstiä sisältävän artikkelin alun perin jokunen vuosi sitten kannanotoksi ufologian asiantuntijuuteen. Ajattelin kuitenkin muokata sen yleisesti parapsykologiaan sopivaksi, jolloin katsoin pienen irrottelun olevan paikallaan otsikkoa rustatessani.

 

LÄHTEET:

1. Asiantuntijuus kognitiivisena ilmiönä. Valtakunnallinen tieto- ja viestintäkäytön opetuskoulutus. Saatavissa: http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_4/asiantu ntijuus.htm [viitattu 6.5.2009].

2. Verkostoitunut asiantuntijuus. Valtakunnallinen tieto- ja viestintäkäytön opetuskoulutus. Saatavissa: http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_4/verkost oitunut_asiantuntijuus.htm [viitattu 6.5.2009].

3. Using Neuroimaging to Resolve the Psi Debate (Journal of Cognitive Neuroscience. 2008;20:182-192.)Samuel T. Moulton and Stephen M. Kosslyn Harvard University. Saatavissa: http://www.wjh.harvard.edu/~moulton/Moulton_Kosslyn_2008_Neuroimaging_Psi.pdf [Viitattu 2.2.2011].

4.Telepatia-artikkeli. Behind the throne. Saatavissa: http://www.behindthethrone.net/index.php?option=com_content&view=article&id=4%3Atelepatia&catid=1%3Aartikkelit&Itemid=13〈=fi [Viitattu 6.4.2011]. 

5. Työvoimapoliittinen tutkimus. Työvoimatoimisto. Saatavissa: http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_ julkaisut/06_tutkimus/tpt309.pdf [viitattu 6.5.2009].

6. Rupert Sheldrakesta kertova wikipedia-artikkeli. Saatavissa: http://en.wikipedia.org/wiki/Rupert_Sheldrake [viitattu 6.5.2009].

7. Rupert Sheldraken kotisivut. Saatavissa: http://www.sheldrake.org/homepage.html [viitattu 6.5.2009].

8. Rupert Sheldraken pitämä luento. Saatavissa: http://www.youtube.com/watch?v=JnA8GUtXpXY [viitattu 6.5.2009].

9. Aivokuvaus vahvisti: Asiantuntijan neuvot kytkevät oman ajattelun pois päältä. Tekniikka & Talous. Saatavissa: http://www.tekniikkatalous.fi/tk/article261951.ece [viitattu 8.5.2009].

10. Perimä osallistuu päätöksentekoon. Tiede-lehden internetsivut. Saatavissa: http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3773 [viitattu 8.5.2009].