Behind the Throne

JOHDANTO

Viime vuosina on julkaistu monia tutkimuksia joiden tulokset näyttävät tukevan telepatian olemassa oloa. Tässä artikkelissa tutustutaan muutamaan tutkimukseen ja pohditaan yleisesti vastaavien tutkimusten merkitystä. Monien telepatiaa konfirmoivia tuloksia saaneiden tutkijoiden mukaan mitään varmaa ei vielä voida sanoa, mutta he ovat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että ilmiöön liittyy tuntemattomia tekijöitä.[1]

Osasyy varovaiseen kannanottoon voi olla se, että nykyaikaisen modernin korkeakulttuurimme kehittämä tiede ei tunne mekanismia, joka selittäisi telepatian, eikä se myöskään näytä tarjoavan mitään porsaanreikää siihen. Sähkömagneettinen säteily ei ainakaan telepatiaa voi selittää, sillä aivojen tuottamat kentät ovat niin heikkoja, etteivät ne yltäisi vaikka otsat olisivat vastakkain.[1] Lisäksi kokeita on tehty tilassa johon sähkömagneettinen säteily ei pääse (Faradayn häkissä). Esimerkiksi magneettikuvauslaitteessa (fMRI) on aina suojana Faradayn häkki. Epäileväisten mielestä tärkein syy varovaiseen kannanottoon on tietenkin se, että tutkimusten tulokset eivät vain vakuuta riittävästi. Lisää ennakkovastustusta luo vielä mielikuva, jossa telepatian todistamisen kuvitellaan kaatavan tunnetut fysiikanlait. Ei ole siis ihme jos monet suhtautuvat telepatiaa konfirmoiviin tutkimuksiin suurella varauksella.

Tietotasomme maailmankaikkeuden suhteen on kuitenkin vielä vajavaista.  Kun fyysikoita tai kosmologeja pyydetään selittämään mitä on pimeä aine tai pimeä energia, on vastauksena joko syvä hiljaisuus tai sitten selitys siitä, miten ne vuorovaikuttavat näkyvän maailmankaikkeuden kanssa, joka taas ei selitä oikeastaan mitään.  Tätä ”syvää hiljaisuutta” on tuntemastamme maailmankaikkeudesta n. 96 %, ottamatta nyt sen enempää kantaa siihen mitä tiedämme jäljelle jäävästä 4 % tai hypoteettisista muista kaikkeuksista. Nykyaikainen tiede on nyt siis päässyt niin pitkälle, että sen luomat ”näkymättömät kädet”, pimeä aine ja energia, selittävät vuorovaikutuksia maailmankaikkeudessamme. Näyttäisi kuitenkin siltä, että telepatian mahdollistamaan vuorovaikutukseen ei olla halukkaita luomaan uutta näkymätöntä kättä tai edes varaamaan yhtä hypoteettista sormea jo olemassa olevista käsistä, vaikka tutkimukset näyttävät puoltavan sen olemassa oloa. Telepatian todistamiseen liittyy tästä pääteltynä ja sen lisäksi sosiaalisia konstruktioita, joissa vallitseva mielipide siitä, onko telepatia totta vai ei, vaikuttaa enemmän päätöksentekoon kuin objektiivinen tiede. Tämä saattaa myös olla osasyynä siihen, miksi parapsykologisten tutkimusten tuloksista kerrotaan niin vähän missään itseään kunnioittavissa tieteellisissä julkaisuissa.

Tai ehkä asia tosiaan onkin niin että näyttö ei vain riitä. Alaa on tutkittu jo vuosikymmeniä, joten voisi luulla että jotain merkittävää olisi jo löytynyt. Vuoteen 2008 mennessä oli tehty ainakin kuusi koetta, joissa oli hyödynnetty toiminnallista magneettikuvausta.[2] Näistä viisi tuotti merkittävän positiivisen poikkeaman telepatian hyväksi. Magneettikuvaus on hyvin tuore työkalu telepatian todentamisessa, jonka takia sitä ei ole vielä paljon hyödynnetty tähän tarkoitukseen. Näissä kokeissa ei myöskään kovin usein ole mitään yhtenäistä testausmenetelmää, jolloin niitä ei ihan voi suoraan vertailla toisiinsa. On siis otettava myös huomioon se seikka, että telepatian todistamiseen ei ole ollut aikaisemmin käytössä tarpeeksi tarkkoja mittainstrumentteja. Paitsi magneettikuvauslaitetta hyödyntäen, myös EEG:llä on saatu telepatiaa konfirmoivia tuloksia. EEG:llä on parempi aikaresoluutio kun magneettikuvauksella ja vastaavasti taas magneettikuvauksella on parempi paikkaresoluutio. [3]

 

TUTKIMUKSIA


Using Neuroimaging to Resolve the Psi Debate, 2008

Moulton ja Kosslyn julkaisivat vuonna 2008 raflaavalla nimellä kulkevan tutkimuksen: ”Using Neuroimaging to Resolve the Psi Debate”.[4] Tämä tutkimus hyödynsi magneettikuvausta ja päätyi tulokseen, jossa telepatia ei ole reaalimaailman ilmiö. Tutkimuksen esittelyosuudessa kerrotaan lyhyesti psi-tutkimuksesta, ja mainitaan mm. ganzfield menetelmästä[5] (joka mm. Dean Radinin[6] mukaan tuottaa merkittävästi sattumasta poikkeavia tuloksia). Samassa osassa esitellään myös tutkijan valitsemista tutkimuksista kohtia, joissa muut telepatiaa tutkineet tutkijat ovat epäonnistuneet. Analysointi on hyvin yksipuolista ja lukija joko uskoo kaiken mitä lukee tai sitten lukijalle jää kuva, että siinä ”psyykataan” lukijat varmistumaan siitä, ettei asiaan liity mitään ”yliluonnollista”. Raportissa luetellaan muissa tutkimuksissa tapahtuneita virheitä tai sellaisiksi tulkittavia ominaisuuksia, mutta onnistumisia ei käsitellä ollenkaan. Tällainen ”virhe” on esimerkiksi esittelyosuudessa mainittu kausaliteetin rikkoutuminen:

" milliseconds earlier (Kourtzi & Kanwisher, 2000), days earlier (van Turennout, Ellmore, & Martin, 2000) ".

Tästä ei tietenkään välity kovinkaan objektiivista kuvaa lukijalle, sillä nuo ominaisuudet ovat täysin irti kontekstistaan ja vieläpä eri tutkimuksista, jolloin niiden niputtamisessa samaan lauseeseen ei oikein ole mitään mieltä. Sen lisäksi näistä kahdesta tutkimuksesta kumpikaan ei edes tutki telepatiaa.[7][8]

Tutkimuksen oudoin osuus oli se, kun ”Result”-osuudessa saadaankin positiivinen poikkeama. Tähän tutkijat eivät keksineet mitään selitystä, mutta arvailivat sitä virheeksi koetuloksessa. Näiden arvailujen pohjalta se pääteltiin ei-merkittäväsi poikkeamaksi. Tutkijat kommentoivat asiaa seuraavasti:

"We will not offer ad hoc interpretations for these results, but simply note that their number and strength indicate that the technique was in fact sensitive to subtle changes in information processing."

Sitä vaihtoehtoa ei käsitelty ollenkaan, että poikkeama olikin aito viite telepatian puolesta. Jos tekniikka on noin herkkä väitetyille virheille, niin kuinka luetettavana tutkimusta voidaan sitten pitää? Abstract-osuuden mukaan hyvinkin luotettavana:

"These findings are the strongest evidence yet obtained against the existence of paranormal mental phenomena."

”Discussion”-osuudessa pitäisi pohdiskella tutkimustuloksia ja vertailla niitä erilaisia tuloksia saaneisiin tutkimuksiin. Näin ei kuitenkaan tässä tutkimuksessa tapahdu, ja itse asiassa kyseisestä osuudesta suuri osa ei edes liity millään tavalla itse tutkimukseen, vaan siinä yritetään verbaalisesti vakuuttaa lukija siitä, että mitään telepatiaa ei oikeasti ole.

 

Evidence for correlations between distant intentionality and brain function in recipients: a functional magnetic resonance imaging analysis, 2005

Saybrookin tutkimuskeskuksen psykologian professori Jeanne Achterberg on tehnyt mielenkiintoisen magneettikuvausta hyödyntävän kokeen.[9] Koe ei ollut varsinaisesti telepatiaa tutkiva, vaan siinä lähettäjinä toimivat 11 henkiparantajaa ja vastaanottajina henkiparantajien valitsemat henkilöt, jotka koettiin erityisen läheiseksi. Toisessa huoneessa olleet henkiparantajat yrittivät lähettää "myönteisiä ajatuksia". Monissa osissa aivoja havaittiin aktivoitumista juuri samalla hetkellä, kun parantajat yrittävät luoda telepaattista yhteyttä. Aktivoitumisen todennäköisyys sattumalta on pienempi kuin yksi kymmenestä tuhannesta (p = 0,000127).

Tutkimus kuitenkin rakoilee, kun sitä tarkastelee hieman kriittisemmin. Raportissa esitelty taulukko 1 antaa ymmärtää että todennäköisyys olisikin pienempi kuin yksi tuhannesta, samoin kuin taulukossa esitelty logaritminen arvo todennäköisyydestä. Samassa taulukossa on myös todennäköisyys p = 8,51 x 10-9, joka on jo niin posketon arvo, että ei ole enää poskia ollenkaan. Mitään selitystä tälle ei kuitenkaan ole, että miksi se on niin iso ja miksi sitä ei huomioida koko tutkimuksessa. Jos tutkimus tosiaan sai merkittävän poikkeaman, kuten raportissa väitetään, niin nämä epäkohdat kyseenalaistavat kuitenkin tekijöiden ammattitaitoa niin paljon, että koko raportin uskottavuus on vaakalaudalla.

 

DISTANT PSYCHOPHYSIOLOGICAL INTERACTION EFFECTS BETWEEN RELATED AND UNRELATED PARTICIPANTS, 2004

Edinburghin yliopiston psykologi Marios Kittenis teki telepatiakokeen, johon osallistui 41 vapaaehtoista.[10] Siinä lähettäjä lähettäjä ja vastaanottaja olivat eri huoneissa, niin ettei kumpikaan voinut tehdä toisistaan aistihavaintoja. Lähettäjän sekä vastaanottajan aivojen sähköistä aktiivisuutta mitattiin EEG:tä hyödyntäen.

Kokeessa lähettäjälle näytettiin 15 min ajan valonvälähdyksiä. Aina kun lähettäjä näki valonvälähdyksen, myös vastaanottajan näköaistimusta käsittelevät aivoalueet vilkastuivat. Todennäköisyys tähän on alle yksi prosentti, jolloin voidaan puhua tilastollisesti merkittävästä todennäköisyydestä. Sama toistettiin myös viidellä vastaanottajalla ilman lähettäjää, jossa vastaanottajille kerrottiin että lähettäjä kuitenkin olisi. Aivokäyrässä ei havaittu muutoksia valon välkkyessä tyhjässä huoneessa.

Raportin lopussa tutkijat ihmettelevät, kun vastaanottaja reagoi n. 150…50 ms ennen kuin lähettäjä edes reagoi ärsykkeeseen. Mahdollinen syy tähän olisi tutkijoiden mukaan se, että mittainstrumentti ei ole täysin aikalukittu ja laitteeseen (alpha-poweriin) saattoi tulla jotain ”huojuntaa” joistain tuntemattomista kertoimista tai sitten vastaanottajan vaste vain yksikertaisesti oli aito. Jälkimmäinen vaihtoehto rikkoisi kausaliteetin, ja näin ollen myös käsitystämme todellisuudesta aika perustavanlaatuisesti. Pieni otanta koehenkilöitä tuntui myös huolestuttaneen tutkijoita.

 

Investigating paranormal phenomena: Functional brain imaging of telepathy, 2008

Ryhmä tutkijoita Intiasta, National Institute of Mental Health and Neurosciences:ta, tutkivat telepatiaa hyödyntäen magneettikuvausta.[11] Valvotuissa olosuhteissa mentalistille annettiin telepaattisia tehtäviä ja vertailun vuoksi vielä normaalillekin ihmiselle, joka ei omannut mitään "kykyjä". Kokeen aikana mentalistilla aktivoitui aivojen oikealta puolelta tietty osa, kun taas normaalilla koehenkilöllä vasemmalta puolelta. Kokeessa koehenkilöt mm. yrittivät piirtää paperille tutkijan etukäteen piirtämän kuvan. Mentalisti piirsi hämmästyttävän samannäköisen kuvion, kun taas kontrollihenkilön kuvio ei ollut oikein mitenkään yhdistettävissä alkuperäiseen. Tutkijoiden mukaan tutkimus korreloi telepatian olemassa oloa ja oikeanpuoleisella aivojen osalla, joka mentalistilla aktivoitui, on yhteyttä telepatiaan jatkotutkimuksia ajatellen. Todennäköisyys oli alle kaksi sadasta (p = 0,018). Tämä tutkimus oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen, mutta miinusta tulee erittäin vähäisestä koehenkilöiden määrästä. 

 

Replicable Functional Magnetic Resonance Imaging Evidence of Correlated Brain Signals Between Physically and Sensory Isolated Subjects, 2005

Yhdysvaltalainen radiologi Todd Richards Washingtonin yliopistosta on myös tutkinut telepatiaa magneettikuvauksella.[12] Hän valitsi koehenkilönsä EEG-kokeella. Koehenkilöt laitettiin eri huoneisiin n. 10 m etäisyydelle toisistaan ja lähettäjälle näytettiin tietyin väliajoin kuvaa 6 Hz taajuudella vilkkuvasta šakkilaudasta. Tämä on hyvin tyypillinen stimulus, jonka pitäisi aiheuttaa voimakas fMRI-vaste aivokuoren näköalueilla. Koe oli automatisoitu jotta tutkijat eivät itse tuota virheitä kokeeseen. Tuloksista ilmeni, että vastaanottajan aivotoiminta väheni aivokuoren näköalueilla aina, kun lähettäjä yritti siirtää kuvaa šakkilaudasta vastaanottajalle. Richards uskoo että lasku voi johtua siitä, että vastaanottaja reagoi lähettäjän ajatuksiin eikä lähetettyyn kuvaan. [1]

Vaikka kokeen tuottamat pienet p:n arvot ovatkin merkittäviä, niin tässäkin kokeessa hieman häiritsee pieni otanta koehenkilöitä (2 kpl). Ehkäpä joku toistaa kokeen, kuten tutkimuksen nimikin sitä vihjailee. 

 

DISCUSSION

Yleisesti ottaen näiden esiteltyjen kokeiden ”discussion”-osuudessa ei otettu juurikaan kantaa muihin vastaaviin tutkimuksiin, vaan pohdiskeltiin lähinnä oman tutkimuksen tuloksia ja menetelmiä. (Moultonin ja Kosslynin tutkimuksessa tässäkin rönsyiltiin). Vaikka telepatian olemassa olo itsessään jo koettelee tieteen rajoja, niin kausaliteetin rikkoutuminen on hyvin merkittävä telepatia-kokeen sivutuote (tai sitten virhe mittauksissa). Se muuttaisi käsitystämme kaikkeudesta perustavanlaatuisesti, mutta tutkimuksessa se ohitettiin vain ”aika-anomaliana”, joka kyllä hieman ihmetyttää.

Siitä huolimatta, että yksittäiset kokeet tuottivat merkittävästi sattumasta poikkeavia tuloksia, testausmenetelmän vakiinnuttaminen tekisi tutkimuksista paljon uskottavampia, jolloin niitä voitaisiin myös vertailla. Ei näiden perusteella voi kuitenkaan sulkea telepatian mahdollisuutta pois.

Edellä esiteltiin vain muutama koe aiheen tiimoilta. Lisää tämän aihealueen tutkimuksia on listattu esimerkiksi Dean Radinin blogissa.[13]

 

LÄHTEET

  1. Tieteen kuvalehti. 1/2008
  2. Dean Radinin Blogi. Telepathy on brain. Saatavissa: http://deanradin.blogspot.com/2008/11/telepathy-on-brain.html [Viitattu 5.2.2011].
  3. Funktionaalinen magneettikuvaus epilepsiamallissa. Airaksinen Antti. Pro gradu-tutkielma. Soveltava biotekniikka. Kuopion yliopisto. Biotieteiden laitos. Joulukuu 2007. Saatavissa: http://www.kampus.uku.fi/gradut/2007/3461.pdf [Viitattu 5.2.2011].
  4. Using Neuroimaging to Resolve the Psi Debate (Journal of Cognitive Neuroscience. 2008;20:182-192.)Samuel T. Moulton and Stephen M. Kosslyn Harvard University. Saatavissa: http://www.wjh.harvard.edu/~moulton/Moulton_Kosslyn_2008_Neuroimaging_Psi.pdf [Viitattu 2.2.2011].
  5. http://en.wikipedia.org/wiki/Ganzfeld_experiment
  6. Dean Radin. Parapsykologian tutkija. Saatavissa: http://en.wikipedia.org/wiki/Dean_Radin [Viitattu 5.2.2011].
  7. Kourtzi, Z., & Kanwisher, N. (2000). Activation in human MT/MST by static images with implied motion. Journal of Cognitive Neuroscience, 12, 48–55. Saatavissa: http://wexler.free.fr/library/files/kourtzi%20%282000%29%20activation%20in%20human%20mt.mst%20by%20static%20images%20with%20implied%20motion.pdf [Viitattu 5.2.2011].
  8. van Turennout, M., Ellmore, T., & Martin, A. (2000). Long-lasting cortical plasticity in the object naming system. Nature Neuroscience, 3, 1329–1334. Saatavissa: http://www.nature.com/neuro/journal/v3/n12/pdf/nn1200_1329.pdf [Viitattu 5.2.2011]. 
  9. Achterberg J, Cooke K, Richards T, Standish LJ, Kozak L, Lake J. Evidence for correlations between distant intentionality and brain function in recipients: a functional magnetic resonance imaging analysis. J Altern Complement Med. 2005 Dec;11(6):965-71. Saatavissa: http://www.jeanneachterberg.com/achetal.pdf [Viitattu 5.2.2011].
  10. Kittenis M, Carul P, Stevens P. Distant psychophysiological interaction effects between related and unrelated participants, Proceedings of the Parapsychological Association Convention 2004, 67-76 (meeting held in Vienna, Austria, August 5-8, 2004). Saatavissa: http://www.parapsych.org/papers/06.pdf [Viitattu 5.2.2011].
  11. Investigating paranormal phenomena: Functional brain imaging of telepathy. Ganesan Venkatasubramanian, Peruvumba N Jayakumar, Hongasandra R Nagendra, Dindagur Nagaraja, Deeptha R, Bangalore N Gangadhar, National Institute of Mental Health and Neurosciences, Bangalore, India. 2008. Saatavissa: http://www.deanradin.com/papers/IntJYoga1266-7404602_203406.pdf [Viitattu 5.2.2011].
  12. Todd L. Richards, Leila Kozak, L. Clark Johnson, Leanna J. Standish. Replicable Functional Magnetic Resonance Imaging Evidence of Correlated Brain Signals Between Physically and Sensory Isolated Subjects. The Journal of Alternative and Complementary Medicine. December 1, 2005, 11(6): 955-963. doi:10.1089/acm.2005.11.955.
  13. Dean Radinin Blogi. Brain correlation experiments. Saatavissa: http://deanradin.blogspot.com/2010/03/brain-correlation-experiments.html [Viitattu 5.2.2011].